Mitä ihmettä tapahtuu? Miten kaikki tuntuu nyt niin innostavalta ja uudelta? Vanhojen samojen asioiden kanssahan me jumppaamme ja pohdimme edelleen niitä. Mikä siis on muuttunut?
Päätimme ottaa osaksi omaa tekemistämme dialogin työn merkityksellisyydestä. Vasta nyt jälkikäteen ymmärrän, kuinka tärkeä päätös se oli. Olimme kaikki kiinnostuneita ja motivoituneita omasta työstämme ja aiheista sen ympärillä, mutta jokin kuitenkin muuttui. Aloimme kuunnella toisiamme uusin korvin. Miten paljon se avarsikaan ajattelua ja toi elämänkokemuksen arvon työssämme entistä tärkeämmäksi.Uskon, että se myös antoi meille jokaiselle lisää kulmia oman osaamisen jäsentämiseen ja sitä kautta kehittymiseen. Toimintamalli avarsi meidän yhteistä aivopintaamme kollegaani lainaten. Pieneltä tuntuva muutos toi mukanaan uudenlaista merkityksellisyyttä tekemiseen. Meillä se oli korkealla jo ennestään.
Pohdinta työn merkityksellisyyden parissa vie meitä välillä eteenpäin välillä taakse päin, mutta koko ajan ymmärrys syvenee ja lisääntyy. Uskon, että työn merkityksellisyys on ihmisen perustarve. Jokaiselle työntekijälle pitäisi pystyä luomaan merkitystä työhön. Merkityksellisyyden kokemus rakentuu hyvin yksilöllisistä asioista. Se on yhteisöllisesti merkittävä asia sekä eteenpäin vievä voima. Jokaisen työ on tärkeää ja merkityksellistä. Merkityksen kokemus tekijälle pitää löytää. Se ei aina tule suoraan suoritettavasta työstä, ja sen löytäminen ei aina ole nopeaa ja helppoa. Uskallan kuitenkin haastaa kaikkia sitä etsimään, sillä löytyessään sen voima voi olla ratkaiseva työhyvinvoinnille ja ihmisen jaksamiselle.
Lips-Wiersmanin ja Morrisin (2009) näkemys merkityksellisyyden kokemuksesta on dynaaminen ja yksilön elämänkulussa muuttuva. Merkityksellisyys kuvataan jatkuvan etsimisen prosessina. Prosessissa yksilö perustelee jatkuvasti itselleen ja ympäristölleen sitä, mikä hänelle on merkityksellistä milloinkin.
Merkityksellisyyden kokemukset siis muuttuvat ajassa ja meissä. Erilaiset tapahtumat ja elämän tilanteet muokkaavat meille merkityksellisiä asioita ja tämä näkyy myös työssä ja työyhteisössä. Tämän vuoksi arjen dialogin vahvistaminen työyhteisössä onkin ensisijaisen tärkeää. Jotta voisimme olla kuulolla toistemme merkityksistä työyhteisössä, on meidän oltava aktiivisessa vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Myös työyhteisön merkityksellisyyden kokemukset muuttuvat ajassa ja niitä on hyvä tarkastella aika ajoin myös täysin aiheelle varatussa aikaikkunassa. Näissä keskusteluissa myös työnohjaus https://tyoelamaa.fi/ratkaisut/tyonohjaus/ voi olla loistava tapa jäsentää asioita yksilö- ja yhteisötasolla.
Lue linkistä https://uralehti.fi/ilmiot/tyon-merkityksellisyyden-kokemisen-muuttuvat-lahteet/ artikkeli työn merkityksellisyydestä ja mielekkyyden lisäämisestä. Itse jäin erityisesti pohtimaan kohtaa, jossa kirjoittaja toteaa, että meillä olisi paljon opittavaa lapsilta.
Aito kysyminen ja ihmettely, sekä todellinen kiinnostus toiseen ihmiseen ovat avain asemassa. Tämän voin ainakin itse allekirjoittaa ja sitä olen pyrkinyt toteuttamaan mm. tämän ajatuksen kautta; ”Jokainen ihminen on kiinnostava, kun hänelle esittää oikeita kysymyksiä.”
Luodaan siis yhdessä merkityksellistä työelämää niin yksilön kuin yhteisönkin näkökulmasta. Muistetaan keskustella tästä tärkeästä aiheesta myös arjessa!
Henna