Aktiivinen kuuntelu vaatii tilaa – ulkopuolinen kuuntelija kuulee usein myös asioita, joita ei sanota ääneen

Kuuntelulla on iso rooli työssäni. Olen ylpeä siitä, että olen hyvä kuuntelija. Se merkitsee minulle
paljon. Saan usein palautetta siitä, että olen hyvä kuuntelija ja osaan poimia ytimen keskusteluista.
Lisäksi moni on kokenut, että minulle on helppo puhua.

Pohdin usein sitä, mitä koen, kun kuuntelen. Kuunnellessani koen olevani vahvuusalueellani.
Lisäksi saan tunteen, että kehityn itsekin koko ajan. Ystäväni varmasti kuvailisivat minua
puheliaaksi, sosiaaliseksi ja myös tilaa vieväksi persoonaksi. Tähän rooliin myös solahdan
huomaamattani, jos en pysähdy hetkeen.

Työnohjauksessa yksi päätyöväline on aktiivinen kuuntelu

Työnohjauksessa kuuntelutaito on välttämätön. Se miten kuuntelen, ja se miten ennen kaikkea
reflektoin kuulemaani, on voima, jonka kanssa työskentelemme yksilön tai ryhmän kanssa. Asiakas
tuottaa aina materiaalin työskentelyn pohjaksi. Aktiivisen kuuntelun lisäksi aistin tunnelmia ja non-
verbaalista viestintää sillä myös erilaiset vuorovaikutukseen liittyvät eleet ja ilmeet ovat osa
ohjausprosessia. Joskus saatamme sanoittaa asioita tietyllä tavalla, vaikka todellisuudessa ehkä
haluaisimme ilmaista jotain muuta. Voimme myös puhua asian vierestä rakentaessamme
oikeanlaista luottamuksen tilaa, jossa voimme olla mahdollisimman hyvin omia itsejämme.

Kuunteleminen on kognitiivinen prosessi. Kuulija antaa merkityksiä ulkoa saamilleen signaaleille.
Kuunnellessamme arvioimme aktiivisesti kuulemaamme. Kuunnellessa aistimme myös puhujan
tunnetiloja ja tätä kautta tulkitsemme sanottua. Puheopiston sivuilla on hyvä artikkeli
kuuntelemisen taidosta. Kirjoituksessa on myös listattuna hyvän kuuntelijan ominaisuuksia. Linkki
artikkeliin tästä.

Omassa työssäni mietin usein kuuntelua ja ennen kaikkea kykyä kuulla. Olen monesti kohdannut
tilanteita, joissa jokainen osallistuja kertoo omaa näkemystään ja kokee myös kuuntelevansa
toista. Jostain syystä toisen kokemus on kuitenkin se, että hän ei tule kuulluksi.
Aktiivinen kuuntelu on rankkaa, ja vaatii mielen pitämistä siinä tilassa, että kuuntelee eikä vain
kuule vastatakseen toiselle. Kuuntelu myös vaatii tilaa ja pysähtymistä. Hyvässä kuuntelussa
puhuja alkaa jo itse prosessoida kokemaansa uudella tavalla. Tämä korostaa sitä, miten arvokasta
ja tärkeää on se rauhoitettu tila, jonka kuulija antaa puhujalle.

Oma työni pohjautuu paljolti aktiiviseen kuuntelemiseen. Kirjassa Kuuntelijan käsikirja Raili
Gothóni kuvaa osaavaa kuuntelijaa muun muassa seuraavasti: ”Kuuntelemisen taitoon kuuluu
ihmisen arvostaminen ja kunnioittaminen sellaisena, kuin hän on. Se edellyttää vapautumista
mahdollisesta omasta toiveesta muuttaa toista ja hänen ajatuksiaan.” Jo näissä lauseissa piilee
oman työni kannalta jatkuvan oppimisen polku.

Kuuntelun taito on tärkeä ja välttämätön elementti työnohjausprosessissa. Aktiivisen kuuntelun
kautta reflektoidaan kuultua ja pyritään tarkentavien kysymyksien avulla syventämään
työnohjaajan ja ohjattavan välillä vaihdettua sanomaa. Usein pyrin vahvistamaan kuulemaani kysymyksillä. Mitä tarkoitat, kun sanoit noin? Ymmärsinkö oikein, että tarkoitat tätä? Mitä
tunteita tämä sinussa herättää?

Kaikki haluamme tulla kuulluksi, ja jokainen meistä voi edistää tätä asiaa

Kuulluksi tuleminen on meille jokaiselle äärimmäisen tärkeää. Silloin tällöin jokainen meistä on
huomannut, että on tullut erityisen hyvin kuulluksi. Tarkoittaako tämä sitä, että olemme
kohdanneet erityisen hyvän kuuntelijan? Arkisessa elämässä olen itse huomannut, että olemme
kuuntelijoinakin jokainen omanlaisemme. Jokainen meistä voi varmasti nimetä hyvän kuuntelijan
niin arjessa kuin työelämässä.

Myös nykyajan hektinen monikanavainen viestintä ja läsnäolon tarve monessa paikassa tekevät
maailmasta moniulotteisemman sekä haastavan. Uskon silti, että keskittyminen kuuntelemaan
kannattaa.

Kuunnellaan siis kaikki hetki enemmän,

Henna